Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Ei kukaan ole seppä syntyessään

Kuva
Hevonenkin jännittää uusia asioita Kävin katsomassa Keniä silloin tällöin Jennan tallilla, joko Jannen tai Sannan kanssa. Käytettiin sitä muutaman kerran kävelyllä pihapiirin ulkopuolella, jotta näkee muutakin kuin tallin ja tarhan. Minä en halunnut aluksi taluttaa Keniä lainkaan, koska en vaan pystynyt. Olin ajatellut mielessäni että minä huolehdin siitä, ja pidän sen turvassa kaikelta. Nyt kun se oli siinä, nenän edessä, niin tuntui ettei se tykkää minusta laisinkaan. Sanna käveli tietä pitkin talutellen Keniä, ja minä pysyttelin joko toisella puolen tietä ”turvassa” tai sitten hyvän matkaa takana. Jonkun verran olin nähnyt kun Sanna totuttaa hevosia uusiin asioihin kotosalla, milloin pressuun, raipan päässä olevaan muovipussiin tai ihan vaikka mihin mitä pihan laitamilta löytyy. Tämän kerran kävelyretki ehkä silti häkellytti minut suuresti. Olin ostanut 3-vuotiaan kouluttamattoman hevosen Virosta…. ja sitä en tajunnut vasta kun tämän kävelyretken jälkeen…. Hevonen oli erittäin ki

Miltä se pelko tuntuu?

Omia tuntemuksia Olen miettinyt mitä muut ajattelevat minusta kun pelkään, ja miltä minusta tuntuu pelätä. Pelko voi olla välillä väärä sana, mutta se miltä minusta tuntuu kun olen hevosen vieressä, niin on jotain mitä on vaikea selittää. Tunnen itseni todella pieneksi ja avuttomaksi, näen hevosen vahvana ja minusta tuntuu että hevonen näkee samoin. Moni sanoo että hevonen aistii pelon, en usko siihen ihan suoriltaan että se pelkoa vaistoaa, ehkä enemmänkin siitä tuntuu epävarmalta pelkäävän ihmisen lähellä. Se ei tunne olevansa turvassa. Siitä varmaan lähtee se, että ajattelen aina että tuo hevonen ei tykkää minusta, koska hevonen käyttäytyy minun kanssa erilailla, kuin sellaisen ihmisen käsittelyssä joka ei pelkää. Hevonen on kanssani hyvin valppaana, saattaa pitää itseään johtajana, koska huomaa että minä en ole johtaja. Sillä on pää pystyssä, se saattaa olla valppaana ja valmiina lähtemään pakoon, koska ei vaan tunne olevansa turvassa minun kanssa. Ihminen joka ei pelkää hevosta,

Nettiin hevoskaupat mielessä

Kuva
Inkkarihevonen Olin koko kesän selannut nettiä ja leikitellyt ajatuksella että ostan oman hevosen. Linkittelin aina Sannalle eri vaihtoehtoja ihan huvikseni vain. Heinäkuussa löysinkin aivan ihanan pienen hevosen, se oli niin minun näköinen intiaanihevonen! Pieni mutta sympaattisen näköinen. Hylkäsin kyllä sen vaihtoehdon heti kättelyssä kun hevonen oli kolme vuotias ja kouluttamaton, sillä aikaisemmin olin harkinnut 20-vuotiasta eestinhevosta…. mikä oli taas sitten liian vanha. Kamalasti vaihtoehtoja, liian nuori, liian vanha, liian kallis, liian iso, liian pieni, ei kivan näköinen, Sannan sanoin: laukkaa kuin aasi jne. No välillä jo hylkäsin ajatuksen omasta hevosesta kun raha oli tiukilla ja talvi tulossa jne. Seli, seli…. No sitten syyskuussa selailin taas nettiä ja löysin jälleen sen inkkari ponin! Laitoin Sannalle että vieläkii myynnissä se mun lemppari! Sanna sano että voithan laittaa siitä kyselyä, joten 14.9.2016 laitoin kyselyä hevosesta ja olin niin innoissani! Ei hajuakaan

Hevoskuumetta

Kuva
Kun katselen muiden työskentelyä hevosten kanssa, niin innostun itsekin ajatuksesta... Olin Sannan mukana taas Lopella Launosilla karjanajotapahtumassa missä olimme vuosi sittenkin. Tapahtumassa harjoitellaan karjanpaimennusta hevosilla, paikalla on tähän erikoistunut valmentaja joka opettaa suorittamaan erilaisia paimennustehtäviä.  Kursseille on osallistunut hyvin laidasta laitaan olevia ratsukoita, toisilla on monen vuoden kokemus ja osa on ollut ensikertalaisia. Ensimmäisillä kerroilla kun hevosta on totutettu karjaan, niin hevosen omistaja on taluttanut hevosta kentällä karjan seassa. Tapahtumassa rakennellaan myös erilaisia ratoja (ranch trail), joista täytyy suoriutua hevosen kanssa. Radoilla on yleensä tynnyreiden pujottelua, maahan levitetyn pressun ylittämistä, karjaportin avausta, puomien väliin pakittamista, lassoamista jne. Tämän radan voi myös suorittaa hevosta taluttaen. Tapahtumaviikonlopun aikana järjestetään myös kilpailut karjanpaimennuksesta sekä ranch

Taluttelua ja kyyneleitä

Harjoittelu tekee mestarin... ehkä joistakin Aikaa kului, ja silloin tällöin pyörähtelin Sannan luona tallin pihassa ja katsoin kun Sanna puuhasteli hevosten kanssa. Jossain vaiheessa sitten kesällä tein Dancerin kanssa talutusharjoituksia ja aluksi meinasi olla taas vaikeaa osaamisen suhteen ja saada varmuutta touhuun, mutta Sanna kulki vierellä ja neuvoi ja ohjasi minua koko ajan. Heti kun sain narun käteeni, tuntui että alan täristä ja kohta varmaan pyörryn. Eihän minun ole pakko tätä tehdä, mutta kun haluan, vaikka en halua, ja haluan. Aluksi taas tuntui että keskityn enemmän olotilaani, kuin siihen mitä minun piti tehdä, mitä halusin oppia. Sannan puhe kuitenkin rauhoitti mieltäni, ja pystyin keskittymään hevosen talutukseen. Niinkin yksinkertainen asia kuin talutus, niin on minulle uutta kuitenkin, varsinkin kun en muista keskittyä siihen kunnolla. Osa Sannan puheista meni aina ohi korvien, mutta jotain jäi kyllä mieleeni. Dancerilla on hyvä harjoitella, koska se tietää missä

Pelko räjähtää käsiin!!!!!!!!!

Kuva
SILMÄT PULLISTUU JA OLLAAN KAUHUISSAAN MOLEMMAT! Kerran… taispahan olla viime talvi, ehkä alkuvuodesta, saattoi olla helmikuu 2016. Otimme molemmat hevoset narunpäihin, minä Dancerin ja Sanna Giran ja lähdimme niiden kanssa pellolle. Lunta ei ollut mitenkään tajuttoman paljon joten pellolla oli ihan siedettävä kävellä. Sanna meni hieman keskemmälle peltoa juoksuttamaan Giraa ja minä jäin epävarmana Dancerin kanssa seisomaan pellonlaitaan. En ollut ihan yksikseni, sillä olihan minulla koirani Rinja ja Sannan koira Eetu vieressä istumassa. Molemmat koirat istuivat vaan ja vahtivat juoksevaa Giraa. Minä aloin jo olla hieman levoton, sillä jos Dancer vaikka kyllästyy minun kanssa, tai mitä minun pitäisi sen kanssa tehdä…. ja satamiljoonaa ajatusta siitä miten hevonen vaistoaa että minun ajatukset harhailee epävarmuudessa. Kysyin Sannalta mitä teen, niin Sanna vastasi että annat sen vaan syödä niitä heinän pätkiä mitkä lumen alta pilkottaa, lunta oli kyllä silloin todella vähän

Olen vain epävarma....

Kuva
TÄSTÄ SE SITTEN ALKOI, KIPINÄ HEVOSPELON KUKISTAMISEEN Kaikkihan alkoi siitä, tai ainakin sai asiat pään sisästä eteenpäin eli toimintaan, kun tapasin lapsuuden tuttavani uudelleen noin kolmisen vuotta sitten, tai neljä vuotta sitten? Aika menee niin nopeaan. No anyway, Sanna on hänen nimensä. Sanna muutti ulkomailta takaisin suomeen ja sattumoisin kotipaikalleen ja tietenkin meidän naapuriin, no yksi kilometri on väliä, mutta sillekin matkalle mahtuu yllättävän paljon mäkeä (sekin aika huvittavaa, sillä minusta katsottuna sannalle on alamäkeä ja minulle ylämäkeä). Sannalla on ollut pienestä asti heppa jne. ja haaveili aina omasta heppatilasta ja sitten sille tuli oma nuori hevonen Portugalista ja kohta sille tuli sen vanha hevonen Saksasta, tai siis ei hevonen ole vanha, tais tällä hetkellä olla 8… Ja nämäkään asiat ei tietenkään tapahtunut ihan hetkessä, mutta näin lyhkäsesti kerrottuna. No minähän olen aina haaveillut siitä omasta hevosesta ja kaikesta siitä yhteisestä puuhastelusta

Mistä tämä tärinä ja vapina tulee????

Kuva
Mietin jos alkaisin kirjoittamaan blogia, tai ystäväni alun perin ehdotti sitä, mutta ei minusta tuntunut ihan siltä. Ehkä en halunnut saada niitä ikäviä totuuden mukaisia kommentteja ja entä jos epäonnistun voittamaan pelkoni. Googlettelen edelleen hevospelkoa, ja yllättävän vähän siitä löytyy yksityiskohtaista tietoa, joten nyt kun olen yli vuoden taistellut pelkoa vastaan, niin sain myös rohkeutta kirjoittaa avoimesti näistä tuntemuksistani. En häpeä tunteitani, enkä välitä muiden ajatuksistani minun sekavista olotiloista. Päätin kirjoittaa siksi, koska ajattelin että joku muukin voi taistella saman pelkoasian kanssa, ja jos minun ajatukset ja kokemukset auttaisivat muita eteenpäin, tai muiden ajatukset auttaisivat minua eteenpäin. Jos hevosen läsnäolo aiheuttaa jollekin muullekin sydämentykytyksiä, jännitystä, lamautusta, kyyneleitä ja heikkoutta, niin haluan kertoa että et ole ainoa. Ajattelutapani voi myös aukaista hevosammattitaitoisille uutta näkökulmaa, miten hevospelkoinen vo