Totaalinen stoppi
Mistä löytys kipinä jatkamaan... Nyt on jotenkin sellainen olo, ettei hommat etene lainkaan. Loma tekee aina hyvää, mutta tähän hevosteluun loma ei tehnyt hyvää. Kuukauden tauko on liian pitkä näköjään. Olen ensinnäkin unohtanut kaiken, ja tuntuu että kaikki alkaa taas alusta. No ihan alusta ei kuitenkaan, mutta jo pelkkä Kenin talutus talliin saa sydämeni hyppimään kurkussa saakka. Kun pääsen Kenin karsinaan, ja otan päitset pois, niin sujahdan pikaisesti karsinan oven toiselle puolen, ja naps ovi säppiin. Ihan kuin se olisi jokin mistä pitää päästä äkkiä eroon. Syvä huokaisu, ja ajatus että voi kun ei tarviis enää yrittää. Paha mieli ei edelleenkään tule pelosta, vaan siitä että kyseessä on oma hevonen, eikä mikään ällöttävä ötökkä, jota koitan ravistella kädestäni pakokauhun vallassa. Aamuisin kun istuudun kahville keittiönpöydän ääreen, niin tuijottelen seinällä olevaa taulua, minkä Sanna teki minulle joululahjaksi toissa jouluna. Taulun tekstit Sanna on jälleen valinnut osu