Hevoskuumetta

Kun katselen muiden työskentelyä hevosten kanssa, niin innostun itsekin ajatuksesta...

Olin Sannan mukana taas Lopella Launosilla karjanajotapahtumassa missä olimme vuosi sittenkin. Tapahtumassa harjoitellaan karjanpaimennusta hevosilla, paikalla on tähän erikoistunut valmentaja joka opettaa suorittamaan erilaisia paimennustehtäviä. Kursseille on osallistunut hyvin laidasta laitaan olevia ratsukoita, toisilla on monen vuoden kokemus ja osa on ollut ensikertalaisia. Ensimmäisillä kerroilla kun hevosta on totutettu karjaan, niin hevosen omistaja on taluttanut hevosta kentällä karjan seassa.

Tapahtumassa rakennellaan myös erilaisia ratoja (ranch trail), joista täytyy suoriutua hevosen kanssa. Radoilla on yleensä tynnyreiden pujottelua, maahan levitetyn pressun ylittämistä, karjaportin avausta, puomien väliin pakittamista, lassoamista jne. Tämän radan voi myös suorittaa hevosta taluttaen. Tapahtumaviikonlopun aikana järjestetään myös kilpailut karjanpaimennuksesta sekä ranch trailista.

Vuosi sitten oli hieman parempi, sillä uskalsin taluttaa ja hoitaa Danceria siellä jonkin verran ja ratsastin talon hevosellakin paikalliseen Saluunaan syömään muiden mukana.

Tänä vuonna pysyttelin loitolla kaikista hevosista ja keskityin vain valokuvaamaan Sannaa ja kokkailemaan jotain syötävää sillä aikaa kun Sanna oli hevosen selässä. Tapahtumasta jäi silti hyvä mieli kun näki taas erilaisia hevosia jotka reagoivat eri tavalla eri asioihin. Joku pelkäsi maassa olevaa pressua, toinen perässä vedettävää kanisteria, joku pelkäsi karjaa ja joku peltitynnyriä jne. Missään vaiheessa mikään hevonen ei käyttäytynyt ihmistä kohtaan ilkeillen, vaan luotti ihmiseen omasta pelostaan huolimatta. Voiskohan joku taluttaa minuakin hihnassa, niin että voittaisin pelkoni 😉

Lisää innostavaa katseltavaa

Reissusta kotiin päin tullessa poikkesimme Sannan tuttavan luona yökylässä. Sannan tuttava oli ostanut itselleen nuoren hevosen ja pyysi hieman Sannan apua hevosen käsittelyyn. Hevosen nimi on Sakke ja väritykseltään ruskea valkea pläntikäs. Sakke ei ole mistään pienimmästä päästä ja luonnetta löytyy varmasti. Sanna otti heti illalla hämärällä jo Saken naruun ja tarkasteli tätä. Pientä perän kääntöä ja pukituksen tapaista taisi olla Sannaa kohtaan mutta Sanna ei pelännyt vaan antoi hevosen ymmärtää että hän on se joka määrää.

Aamusella Sanna otti Saken taas uuteen käsittelyyn. Omistaja satuloi Saken ja talutteli sen laitumelle, missä Sanna voisi vähän tutustua hevoseen juoksuttamalla sitä, ja ehkä käymällä selässäkin. Juoksutus meni ihan hyvin mutta laukkaan pyydettäessä Sakke oli kuin rodeo hevonen, se pomppi ylös, alas jalat tönkköinä ja meitä kovin nauratti aidan toisella puolen. En tiennytkään että hevonen voi loikkia kaikki neljää jalkaa ihan jäykkänä ja selkä suorassa linjassa kohti taivasta. No mutta tässäkään vaiheessa hevonen ei esim. rynnännyt Sannaa kohti vaikka Sanna sitä komenti laukkaan, vaan polle aikansa peppuroi ja alkoi sitten toimia niin kuin Sanna halusi.

Kaikki ei tietenkään tapahdu ihan näin nopeasti ja yksinkertaisesti mitä kirjoitan mutta kuitenkin kaikki meni hyvin. Juoksutusten ja taivutusten jälkeen Sanna meni Saken selkään ja otti ihan muutaman askeleen ja sillä selvä. Hevosen omistaja tuli todella onnelliseksi kun sai Sannalta paljon ohjeita, ja uskaltaisi nyt itse toimia Saken kanssa paremmin. Silloin ajattelin että jos joku uskaltaa tuollaisen jättiläisen kanssa toimia niin uskallan kyllä minäkin ottaa oman ponin! Mutta Sakkee lähelle en kyllä menisi 😄

On niin mukava katsella ihmisiä jotka osaavat työskennellä hevosten kanssa luonnollisesti, se näyttää niin mukavalta ja helpolta. Tulee vain enemmän ja enemmän tunne että tuota minäkin haluan tehdä!