Tekstit

Unelmaa, pakkosuoritusta ja luopumista

Kuva
Minun poni on maailman ihanin söpöläinen. Ken on opettanut minulle ihan valtavasti, ja olen edistynyt pelkonikin kanssa todella paljon. Aloin hiukan aktiivisemmin käymään Kenin luona noin vuosi sitten. En kyllä tiedä voiko se olla aktiivista, jos käy kerran viikossa, ja välillä kerran kuussa, mutta saatoin joskus käydä vaikka kaksikin kertaa viikossa, ja välillä saattoi olla pidempikin aika väliä. Aloitin pitkän matkaa aidan toiselta puolen. Seurailin paljon kun Sanna touhusi Kenin kanssa, ja pikkuhiljaa menin mukaan harjaamiseen, sekä taluttamisiin. Olin aluksi todella pieniä hetkiä Kenin lähellä. Nyt uskallan jo hakea Kenin yksin tarhasta, ja taluttaa talliin, sekä tallista tarhaan. Olen oppinut myös harjaamaan sitä, ja putsaamaan kaviot (takakavioiden nosto on edelleen maailman kamalinta). Osaan jo laittaa satulankin oikein selkään, eli oppia on tullut todella paljon niille vähäisille käyntikerroille. Viime marraskuun lopussa opettelin juoksuttamaan Keniä kentällä, ja tein
3 kommenttia
Lue lisää

Maastakäsittely kurssille ilmoittautuminen

Kuva
Nyt otetaan taas pelkopirua sarvista kiinni! Sanna infosi että Pakolan Mervi tulee Sonkajärvelle pitämään maastakäsittelykurssia, ja että minulle, sekä Kenille se tekisi varmasti hyvää. Otin yhteyttä Heidiin, jonka luona kurssi toteutetaan, ja tenttailin että voiko tällainen aloittelija, ja pelkääjä edes osallistua kurssille. Enhän tiedä miten Ken käyttäytyy kentällä, kun on muitakin hevosia, ja miten itse käyttäydyn. Heidi sanoi, että tottakai voit osallistua, sehän olisi oikein sopiva kurssi meille. No, ilmoitin minut ja Kenin kurssille, sillä Sanna oli lupautunut tulla jeesaamaan. Olin oikein tohkeissani menossa kurssille, sillä olin tavannut Pakolan Mervin yhden kerran aiemmin, ja tykkäsin hänen persoonasta todella paljon. Todella naurava ja iloinen ihminen, äärimmäisen rauhallinen ja luonnollinen hevosten kanssa, sekä hyvin huomioonottava toisia kohtaan. Se tunne mikä minulla oli, niin olin niiiiiiin iloinen, ja tuntui että tässä on yksi iso askel, jonka aion saavuttaa! Mitä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Totaalinen stoppi

Kuva
Mistä löytys kipinä jatkamaan... Nyt on jotenkin sellainen olo, ettei hommat etene lainkaan. Loma tekee aina hyvää, mutta tähän hevosteluun loma ei tehnyt hyvää. Kuukauden tauko on liian pitkä näköjään. Olen ensinnäkin unohtanut kaiken, ja tuntuu että kaikki alkaa taas alusta. No ihan alusta ei kuitenkaan, mutta jo pelkkä Kenin talutus talliin saa sydämeni hyppimään kurkussa saakka. Kun pääsen Kenin karsinaan, ja otan päitset pois, niin sujahdan pikaisesti karsinan oven toiselle puolen, ja naps ovi säppiin. Ihan kuin se olisi jokin mistä pitää päästä äkkiä eroon. Syvä huokaisu, ja ajatus että voi kun ei tarviis enää yrittää. Paha mieli ei edelleenkään tule pelosta, vaan siitä että kyseessä on oma hevonen, eikä mikään ällöttävä ötökkä, jota koitan ravistella kädestäni pakokauhun vallassa. Aamuisin kun istuudun kahville keittiönpöydän ääreen, niin tuijottelen seinällä olevaa taulua, minkä Sanna teki minulle joululahjaksi toissa jouluna. Taulun tekstit Sanna on jälleen valinnut osu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Matka tallille lyhenee

Kuva
Ken muuttaa Ken muutti tammikuun 2017 alussa Sannan pihaan. Ostin Kenille oman siirtotallin ja näin tallimatkani lyheni, ja ajattelin että nyt nään Keniä useammin. Selityksiä selitysten jälkeen, ja luistin tallille menosta. Keksin aina jotain tärkeämpää tai vähemmän tärkeää, ettei minun tarvitse kohdata pelkoani. Joskus lähdin jämäkästi kotoa tallille, ja olin erittäin päättäväinen, mutta kun pääsin tallille, niin ajattelin että miks tulin tänne. Minulle tallilla käymisestä tuli jonkin sortin pakko suoritus. Ajattelin, että jos nyt hoidan nämä pakolliset tehtävät nopeasti, niin pääsen äkkiä pois. Sanna mainitsi muutamia kertoja että kyllä sinun Mervi pitäisi käydä useammin, jotta pääset eteenpäin. Mietin aina välillä että jos sittenkin möisin Kenin pois, en pysty tähän. Sanna ei kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoi kannustusta. Hevonen ei mene pilalle vaikka en osaisi tehdä sillä vielä mitään. Tottahan se oli, mutta itsellä oli vain niin kamalan huono omatunto kun olin hankkinut
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaikki hevoset on kilttejä...

Kuva
Ja kaikkien hevoset on kilttejä.... Minun arvio on että 99% hevosharrastajista ei pysty samaistumaan hevospelkoiseen ihmiseen. Se mikä sinulle on luontaista ja ns. jokapäiväistä, niin on vaikea kuvitella miten joku voi pelätä sitä, eihän siinä ole mitään pelättävää. Järki pitää päässä olla, ja tottakai kelle vain voi sattua ison eläimen kanssa tapaturmia, mutta miksi hevosta pitäisi pelätä…. Sepä se, en vieläkään tiedosta mikä minua pelottaa, ajattelin aluksi että vain suuret hevoset pelottaa, mutta olen kokenut kauhun hetkiä pikku poninkin kanssa. Pyörittelin mielessäni ”tappaja-Rami-Poni” nimeä, kun koitin tehdä tuttavuutta Rampe ponin kanssa. Ihan kaaos oli kun koitin taluttaa sitä, en uskaltanut taluttaa läheltä kun pelkäsin sen puraisevan minua, ja kun annoin liikaa löysiä niin se innostu hypähtelemään pystyyn. Kamalaa, sekään ei tykännyt minusta. Sen jos ois saanut videolle niin olisi ollut varmaan hauskaa katseltavaa monelle 😊. Rampehan on kolme kertaa pienempi kuin oma ponini.
4 kommenttia
Lue lisää

Ensimmäistä kertaa yksin tallilla

Kuva
Ensimmäinen ja viimeinen kerta! Ken täytyi rekisteröidä tietenkin Suomeen, ja tilasin tunnistajan käymään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jouduin olemaan yksin hevosen kanssa ja taluttamaan sen tarhasta talliin sekä takaisin tarhaan. Ajelin tallille ja matkalla kaikki oli ok, tsemppasin itseäni että kaikki menee hyvin, ja voi miten rauhallinen se poninen on jne. Mutta jälleen tallille päästyäni, minua alkoi hermostuttaa ja päähäni alkoi tulla entä jos…. ajatuksia. No, ei voinut mitään, hevonen oli pakko hakea sisään. Mietin miten se tapahtuisi helpoiten, otanko narun ja hevosen tähän käteen ja tarhan langan tähän käteen, vai toisin päin. Entäs kun tuossa tarhan suulla on tuo sankko mitä Ken aina mulkoilee epäluuloisesti. Entä jos Ken ei tykkää minusta, se ei varmasti tykkää. Koitin muistuttaa itseäni että, muista hengittää, muista hengittää.   Matka tarhasta tallille tuntui ikuisuudelta, enkä usko että hengitin lainkaan koko matkalla. Ken pälyili tallin ovella, että haluaako mennä
5 kommenttia
Lue lisää

Ei kukaan ole seppä syntyessään

Kuva
Hevonenkin jännittää uusia asioita Kävin katsomassa Keniä silloin tällöin Jennan tallilla, joko Jannen tai Sannan kanssa. Käytettiin sitä muutaman kerran kävelyllä pihapiirin ulkopuolella, jotta näkee muutakin kuin tallin ja tarhan. Minä en halunnut aluksi taluttaa Keniä lainkaan, koska en vaan pystynyt. Olin ajatellut mielessäni että minä huolehdin siitä, ja pidän sen turvassa kaikelta. Nyt kun se oli siinä, nenän edessä, niin tuntui ettei se tykkää minusta laisinkaan. Sanna käveli tietä pitkin talutellen Keniä, ja minä pysyttelin joko toisella puolen tietä ”turvassa” tai sitten hyvän matkaa takana. Jonkun verran olin nähnyt kun Sanna totuttaa hevosia uusiin asioihin kotosalla, milloin pressuun, raipan päässä olevaan muovipussiin tai ihan vaikka mihin mitä pihan laitamilta löytyy. Tämän kerran kävelyretki ehkä silti häkellytti minut suuresti. Olin ostanut 3-vuotiaan kouluttamattoman hevosen Virosta…. ja sitä en tajunnut vasta kun tämän kävelyretken jälkeen…. Hevonen oli erittäin ki
Lähetä kommentti
Lue lisää